Sivustolta löydät kirjastoon tulleiden uusien levyjen arvioita ja muita tietoja noin kuukauden ajalta. Tarkista saatavuus verkkokirjastosta.

The many faces of Elton John : a journey through the inner world of Elton John

(16.10.2019) Elton Johnin kappaleita eri artisien esittäminä. Sisältää myös live-albumin.

The legacy : (1961-2017) / Glen Campbell

(16.10.2019) Yhdysvaltalaisen kantrimuusikon kokoomateos 60-luvulta lähtien.

Recordead live : Sextourcism In Z7 / Lordi

(15.10.2019) ”Kokonaisuudessaan ”Recordead Liven” settilista on kuitenkin ihailtavan monipuolinen läpileikkaus bändin koko urasta. Keikan valaistusta osataan myös hyödyntää ilahduttavasti luomaan erilaisia tunnelmia biiseille. On savuun sekoittuvaa myrkynvihreää, joskus lava ui verenpunaisessa kuin portti tulenkatkuiseen helvettiin, ja välillä kirkas vaaleanpunainen vie tunnelman 80-luvun tukkahevikeikoille. Setissä on mukana klassikoita bändin ensimmäisiltä levyiltä, paljon materiaalia bändin uudemmilta levyiltä, sekä muutama die hard -faneja miellyttävä harvinaisuuskin. Vaikka kaikkia on mahdotonta miellyttää, on Lordi osannut koostaa kiitettävän monipuolisen settilistan, jolta luulisi löytyvän jotakin kaikille faneille.” (Koko arvio: Kaaoszine.fi)

Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä / Pate Mustajärvi

(10.10.2019) ”Pate Mustajärvi kuvailee, järjestyksessään 12. soololevyään koko uransa henkilökohtaisimmaksi ja syvällisimmäksi teokseksi. Tarinapohjaisen albumin sanat ovat yhtä kappaletta lukuunottamatta Mustajärven omaa käsialaa. Sävellyksistä vastaa Ari “Kankku” Kankaanpää”. (Lue koko arvio: 8raita.fi)

Rüya : dream for Anatolia / Olcay Bayir

(9.10.2019) Turkissa syntynyt Olcay Bayir on uuden sukupolven laulaja-lauluntekijä, joka on uudistanut Anatolian musiikillisen perinteen omalla syvällisellä tavallaan. (Lähde: Levyn sisältö)

Roots and branches : the songs of Little Walter / Billy Branch & The Sons of Blues

(7.10.2019) ”Blues jättiläinen Billy Branch on yksi nykypäivän suurimmista harmonisten soittajien joukosta. Keksinnöllisellä, syvään juurtuneella soittimellaan ja raikkaalla, sielukas laulullaan Branch jatkaa Chicagon blues-perinnettä, jonka hän on oppinut ensi käden kuvakkeista, kuten Big Walter Horton, James Cotton, Junior Wells, Carey Bell, Willie Dixon ja monet muut. Hänen kuuluisat opettajansa tekivät selväksi kaikille, jotka kuuntelivat, että haara oli Chicagon blues-harmonisen valtaistuimen näkyvä perillinen. Heti tunnistettavalla äänellä ja bändillään, The Sons Of Blues, Branch on matkustanut maailmaa luomalla Chicagon blues-allekirjoitusmerkkinsä yli neljän vuosikymmenen ajan.” (Lainaus vapaasta käännösestä bluesmagazine.nl)

Delta / Pimeys

(4.10.2019) ”Viimeistään neljännellä levyllään (mihin nimikin viittaa) helsinkiläinen Pimeys on noussut tulokasihmeestä yhdeksi Suomi-popin vahvimmista nimistä. Bändissä on kaikki ainekset laajamittaiseenkin kansansuosioon. Musiikki tempaa mukaansa ensitahdeista lähtien ja bändi pitää näpeissään koukuttavalla energiallaan.” (Lue koko arvio: Riffi.fi)

Cello suites / J. S. Bach ; Rachel Podger, violin

(3.10.2019) Bachin sellosonaatteja brittiläisen barokkiviulistin esittämänä. (Kuvan lähde: Classicstoday)

Dead letters / The Rasmus

(3.10.2019) ”The Rasmus ei ole vuosiin ollut uusi suomalainen kyky. Se ei ole epäröinyt jättää menneitä taakseen – ja tämä on se valoisa asia, joka minulle nousee mieleen Dead Lettersiä kuunnellessani. Silti erotan sen saman yhtyeen, jonka debytoinnista on vierähtänyt vuosi jos toinenkin – ja olen huomaavinani myös sellaista kasvunvaraa, jonka osoittaminen on kaikkea muuta kuin epäreilua, tarpeetonta kritikointia. Puhutaanhan nyt yhdestä Suomen suosituimmista rock-yhtyeistä – reilusti musiikillista kokemusta omaavasta porukasta, jonka keski-ikä ei ole vielä kahtakymmentäviittä! Dead Letters on ennen kaikkea suoraviivainen, yksioikoinen, kuten The Rasmukselta voi odottaa; se virtaa mutkattomasti, ja siitä on vaikeaa sanoa paljonkaan, niin suora se on – kepeä rock-levy, kovin tavallinen tapaus. Ja se on osaavasti tuotettu; mutkat ja särmät on sipaistu pois, ja rallit virtaavat vastustamattomalla drivellä, kunnes kvartetti pysähtyy kymmenennen raidan kohdalla hiljentyäkseen seuraavassa hetkessä. Dead Letters on ohi, kolmannella vartilla. Kun levyssä on huimasti tarttumapintaa mutta nimellisesti syvyyttä ja tulkintaa, 40-minuuttisen täytyy olla fantastinen kestääkseen kuuntelua. Dead Lettersin nimellinen ongelma on sen tavanomainen viritetty sointi, joka jättää nyanssit ja soundiratkaisut muodolliselle tasolle radioa varten räätälöidyn virtaviivaisuuden noustessa prioriteetiksi. Hyvässä pop-musiikissa tilankäyttö saa olla värikkäämpää, eikä kitaravetoisuus ole mikään tekosyy rutikuivalle pilkutetulle soundille. Typistetyt melodiat eivät ole omimmillaan halvalla, tukahdetulla säröllä; äänimaailma on paikoitellen yhtä aikaa yksinkertainen ja ylisyötetty. Raiteensa löytäneellä The Rasmuksella on ammattitaitoa ja esimerkillisiä kappaleita mutta hyvin vähän omaa sielua ja persoonallisuutta. Kun se paikkansa vakiinnuttaneeena ja huiman menestyneenä yhtyeenä jättäytyisi intuition vietäväksi, saisi ilmaisukanavansa auki, kaupallinen menestys saisi oikeutuksen taiteelliselta.” (Lähde: Soundi.fi)

The traveler / Kenny Wayne Shepherd Band

(3.10.2019) ”Albumin alku on jälleen yhtä tappoa, kun korkeaoktaaninen Woman Like You nostaa hien kauniimman sukupuolen kollektiiviselle otsalle ja hieman myöhemmin kuultava I Want You saa mojon virtaamaan valtoimenaan. Siinä välissä kun kaahataan Long Time Runningin kanssa bluesahtavan heavy rockin retrolla kaistalla, niin ensimmäisen vartin jälkeen tarvitseekin jo kompassia suunnistamiseen. Aiemmin sinkkuna ilmestynyt Gravity on myös silkkaa asiaa, Shepherdin avatessa kivikkoista suhdettaan ja siinä samalla sydäntään. Pinnat myös Mr. Soulin härskistä harppauksesta torvilla ryyditetyn soulbluesrockin säihkyvään juhlahuoneeseen, jossa bändi tuntuu viihtyvän kerrassaan mainiosti.” (Lue koko arvostelu: Desibeli.net:n sivuilta)

West end / The 69 Eyes

(2.10.2019) ”The 69 Eyes, suomalaisen goottirockin kuningas, palaa parrasvaloihin kolmannellatoista albumillaan… Kokonaisuutena ”West End” asettuu bändin discografian keskivaiheille. Löytyy hyviä, ihan hyviä sekä mitäänsanomattomia biisejä. Albumia kuuntelee, mutta huomasin albumia kuunnellessani joutuvani motivoimaan itseäni kuuntelemaan vielä lisää… Ilman arvostelun tuomaa pakkoa olisi ”West End” jäänyt vähemmälle huomiolle. Toisaalta, kuten monen muunkin albumin kohdalla aiemmin, on sanottava, että intohimoiselle fanille ”West End” saattaa näyttäytyä huomattavasti positiivisemmassa valossa. Tuttu ja turvallinen uusi materiaali suosikkibändiltä on kovalle fanille lopulta enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia.” (Lue koko arvio: Kaaoszine.fi:n sivuilta)

Hetkessä / Teija Niku

(30.9.2019) Suomalaista perinnemusiikkia. Kirjastossa saatavissa myös Nikun edellinen albumi Memento. ”Ääniä Records julkaisi haitaritaiteilija Teija Nikun kolmannen soololevyn Hetkessä 12.6.2019. “Hetkessä” on sanana moniselitteinen: sillä voidaan yhtä hyvin viitata sekä läsnäoloon että nopeaan liikkeeseen. Nämä jossain määrin toistensa vastakohtinakin koettavat määreet kuvastavat hyvin Nikun taiteilijapersoonaa ja työskentelytapaa, antaen teeman uudelle levylle. Hetkessä on syntynyt puhtaasti taiteilijan omasta tarpeesta luoda uutta musiikkia, ilman deadlineja tai ulkoapäin saneltuja ehtoja, vahvasti intuitioon luottaen. Materiaalin yhteisenä nimittäjänä toimii haitari, sen ilmaisuvoima ja Nikun sävelkieli. Soittimen eri sävyt, laaja rekisterivalikoima sekä dynaamiset ja tekniset mahdollisuudet ovat olleet musiikin pohjana ja inspiraation lähteenä. Syksyn 2018 aikana Niku sävelsi suuren osan levyn materiaalista sekä sovitti ja äänitti sen itse työhuoneellaan Helsingin Töölössä, mutta mukana on myös muutama aiempina vuosina syntynyt kappale sooloversiona. Oman työhuoneen rauha, äänitysvalmiudessa olleine kalustoineen, olisi mahdollistanut hyvinkin pitkäjänteisen paneutumisen äänitystyöhön, mutta tekijän omaksi yllätykseksikin levy valmistui nopeasti. Mahdollisuus levyn hetkessä elämiseen johti sen valmistumiseen hetkessä. Teija Nikun aiemmat soololevyt, yhtyemuotoisina toteutetut Memento (omakustanne 2017) ja Finsko Pajdusko (Rockadillo Records 2011) olivat molemmat julkaisuvuosinaan HS:n Vuoden parhaiden levyjen listalla ja viimeksi mainittu myös Etno-Emma -ehdokkaana. Niku tunnetaan myös Polka Chicks – ja Karuna- yhtyeistä sekä balkanilaiseen kansanmusiikkiin erikoistuneesta Teija Niku & Grupa Balkan -kvartetista, joka voitti arvostetun Konsta Jylhä -kilpailun vapaan sarjan vuonna 2012. Viime vuosina Niku on keikkaillut ahkerasti Yhdysvalloissa amerikansuomalaista ja suomalaista musiikkiperinnettä yhdistelevällä Aallotar-duollaan sekä perustanut Memento-levyn materiaalia jazz-mausteilla esittävän Teija Niku Kvartetin. Taiteellisen uransa ohessa Niku toimii tuntiopettajana mm. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä, josta itse valmistui 2009, sekä Haapavesi Folk Music Festivalin taiteellisena johtajana.” (Lähde: aania.fi)

Mystiikkaa / Lokku

(30.9.2019) Vuonna 2014 perustetun pop-yhtyeen esikoisalbumi. (Tutustu yhtyeeseen: Lokku.fi)

Gypsy flamenco : noche de la fiesta / Grupo Macarena

(0.9.2019) Äänitteellä mukana flamencon mestarit Felipe Sauvageon, Los Amadores, Elias Feijoo Gomez ja Grupo Macarena.

Singularity / De Lirium’s Order

(30.9.019) ”Suomalainen tekninen death metal – yhtye De Lirium’s Order on julkistanut neljännen studioalbuminsa nimeltä ”Singularity” Inverse Recordsin kautta.De Lirium’s Orderin on perustanut kuopiolainen kitaristi Juha Kupiainen vuonna 1998. Yhtye ammentaa muun muassa teknisestä death, – thrash-, ja progressiivisesta metallista ja on tunnettu erityisesti kokeilevista kitarariffeistä ja rumpusovituksista. Yhtyeen nykyisessä kokoonpanossa soittavat Kari Olli (laulu), Juha Kupiainen (kitara), Vesa Nupponen (kitara) ja Erkki Silvennoinen (basso). Levyllä kuullaan myös vierailevia muusikoita kuten Ukri Suvilehto (Abbath, Whispered) ja Mikael Salo (Dyecrest, Metal De Facto). Bändin edellinen pitkäsoitto, ”Veniversum” (2012), saa nyt toivottua jatkoa teemaan ”Singularityn” avaamilla uusilla musiikillisilla poluilla.” (Lue lisää: Metalliluola.fi:n sivuilta)

Grey area / Little Simz

(30.9.2019) Brittiläistä rap/hiphoppia Little Simzin kolmannelta albumilta.

Red bandana / Aaron Watson

(25.9.2019) Amerikkalaisen countrymusiikin laulaja ja lauluntekijän 20. albumi.

The very best of Africa

(25.9.2019) Eri esittäjien kokoomateos maailmanmusiikkia.

Kalevala elävänä tai kuolleena. Vol 1

(25.9.2019) ”Äänitteellä esiintyy mielenkiintoinen kattaus kotimaisia artisteja, joita ei suoralta kädeltä osaisi yhdistää Kalevalaan. Mukana ovat Tuomari Nurmio & Tohtori Hillilä, Paleface & Maija Kauhanen ja Paleface & Mikko Heikinpoika, Ismo Alanko, Faarao Pirttikangas & Nubialaiset, Pekko Käppi & K:H:H:L, Mara Balls, Jaakko Laitinen & Väärä raha sekä Suistamon Sähkö. Taiteilijoille on annettu vapaat kädet tulkita omaa ristiriitaista suhdettaan tähän klassikkoon, ja mitä mielenkiintoisimpia esityksiä on kohta kuultavissa tällä äänitteellä. Kaikki kappaleet ovat uusia, nimenomaisesti tälle levylle sävellettyjä ja sanoitettuja biisejä.” (Lähde: backstagerockshop.com)

13 gates / Dave Forestfield, Jarkka Rissanen

(24.9.2019) ”Suomessa ja maailmalla palkittu laulaja/lauluntekijä Dave Forestfield ja monessa ansioitunut kitaristi Jarkka Rissanen ovat tehneet toisen yhteisen albuminsa nimeltään 13 Gates. Suurin osa kappaleista perustuvat traditionaaleihin, jotka pojat ovat sovittaneet omaan sähköiseen tyyliinsä sopiviksi. Niiden lisäksi levyllä kuullaan myös esimerkiksi Pops Staplesin ja Albert Kingin kappaleita. Bluesiahan Suomessa soitetaan paljonkin, mutta tämäntyylinen gospeliin pohjautuva soitanta on harvinaisempaa, Albert Kingin Everybody wants to go to heaven but nobody wants to die on kuitenkin silkkaa bluesia. Se sisältää myös tyylikkään kitarasoolon. Duon soitannolliset kyvythän tunnetaan, mutta myös jotakuinkin puoliksi jaetut lauluosuudetkin ovat asiaa ja täydentävät toisiaan – siinä missä Jarkan laulusoundi on kirkkaampi, tarjoaa Dave dylaniaanista kähinäänsä. Tyylikäs kiireetön svengi tuntuu levyllä olevan pääasiana ja sehän hoituu muusikoilta hienosti. Toki välillä pitää vähän irrotella niinkuin vaikka ripeän Train ́s been gone -biisin parissa. Dave Forestfield ja Jarkka Rissanen soittavat levyllä lukuisia erilaisia kieli- ja kosketinsoittimia. Apunaan heillä on vielä Jaakko Pöyhönen, rummut ja perkussiot sekä Jukka Kolehmainen, basso. Muutamalla kappaleella lisäksi vielä Petteri Soininen, taustalaulu ja basso sekä Jaakko Metsäpelto, perkussiot. Dave Forestfield on itse toiminut myös tuottajana. Yksi levyn kohokohdista on Washington Phillipsin herkkä ja kaunis Mother ́s last word to his son jossa on jotenkin lastenlaulumainen fiilis. Pops Staplesin Why I am treated so bad taas saa ylleen soulin muodon. 13 Gates-levyn päättävä Banks of the river on ehkä hienoin kappale levyllä. Siinä vain on sitä jotain…
En olisi yhtään pahoillani jos Dave Forestfield ja Jarkka Rissanen julkaisisivat vielä lisääkin levyjä duona.” (Lähde: Riffi.fi)

Vespertine / by Björk

(24.9.2019) Ooppera versio islantilaisen laulajan samannimiselt pop albumilta Vespertine.

Luonnos / Matti Johannes Koivu

(24.9.2019) ”Matti Johannes Koivu julkaisi uuden levynsä Luonnos 13. syyskuuta. Suomen arvostetuimpiin lukeutuva laulaja-lauluntekijä on hionut levyllä ilmaisunsa pelkistetyksi ja akustiseksi. Painavat sanat ja sävelet sekä Koivun intensiivinen tulkinta nousevat keskiöön kitaran varaan rakentuvassa, sieltä täältä jousilla ja koskettimilla silatussa äänimaisemassa. ”Laulaja sulkeutuu olohuoneeseensa ja alkaa soittaa yksin kitaraa. Hän on havahtunut kehityskertomukseen, jossa mikään ei enää kehity, paitsi epäjärjestys. Syntyy lauluja keskeneräisestä elämästä ja maailmasta”, Koivu kuvailee levyn lähtökohtaa.” (Lue enemmän: Dexviihde.fi:n sivuilta)

Nothing great about Britain / Slowthai

(13.9.2019) Brittiläisen räppärin Slowthain debyyttialbumi.

Samma skrot och korn / Gyllene Tider

(13.9.2019) Ruotsin rakastetuimman pop/rock yhtyeen studioalbumi. Laulaja Per Gessle tunnettaneen paremmin Roxette-yhtyeen laulajana.

A place we knew / Dean Lewis

(13.9.2019) Australialaisen laulaja ja lauluntekijän debyyttialbumi.

Tellus / Esa Kotilainen

(13.9.2019) ”Esa Kotilainen on mies runsaalla ja mitä merkittävimmällä musiikkihistorialla. Ensimmäisen sooloalbuminsa jo vuonna 1977 julkaissut kosketinsoittaja vaikutti samaisella vuosikymmenellä Wigwam ja Tasavallan Presidentti -yhtyeissä ja on sittemmin tehnyt yhteistyötä mm. Nils-Aslak Valkeapään kanssa… ”Tellus, oma planeettamme, kotimme ja alkupisteemme, on tätä nykyä melkoisissa ongelmissa. Eikä vähintään meidän ihmisten takia, mutta Kotilaisen luomista viidestä albumin raidasta jokainen voi löytää oman kulmansa planeettaan, sen asukkeihin ja suurempiinkin kokonaisuuksiin. Black Moon – Musta kuu -raidan teatraalinen kulku kirkkourkumaisine kohotuksineen kaikkineen voi siis merkitä nousua, tuhoa, tai oikeastaan mitä vain siitä väliltä. Instrumentaalikappaleita ovat Kotilaisen itsensä luomia ja pitkälti soittamia. Apuna on häärinyt muutama vierailija, joista rumpali-perkussionisti Anssi Nykänen panosta kuullaan kaikilla muilla raidoilla, paitsi ankkurina soivassa Plejades – Seulaset -luotailussa. Maestro itse on vastannut myös äänittämisestä, miksauksesta ja tuottamisesta, joten kyseessä on tekniseltäkin kantilta tarkasteltuna yhtenäinen visio ja teos. Näistä jäteistä on vaikea valita suosikkiaan, sillä Spacetrash – Avaruusromua marssii italialaisten post-apokalyptisten leffojen upeissa design-jäljissä ja Tellus avaa pelin rahdun silkkitiemäisissä tunnelmissa. Luultavimmin suosikkijärjestely onkin tyystin tarpeetonta, sillä Kotilaisen albumista voi eri päivinä löytää hyvinkin erilaisia matkakumppaneita, kun taivaltaan tämän maailman pinnalla.” (Lainaus arvostelija Mika Rothilta)

Northern dances : folk music from Scandinavia and Estonia / Gunnar Idenstam, organ of Kristiansand Cathedral ; Erik Rydvall, nyckelharpa

(13.9.2019) Kansanmusiikki Pohjoismaista ja Virosta.

Talviyö / Sonata Arctica

(13.9.2019) ”Kun tunne ei välity – Sonata Arctican Talviyö on puhtaan tekninen rutiinisuoritus”. (Lue koko arvio: Soundi.fi)

Prognosis / Jukka Gustavson featuring Jari Nieminen

(19.9.2019) Progelegenda Jukka Gustavson on elämänsä vedossa. Ja viime aikoina hän on keikkaillut enemmän kuin koskaan: Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertuetta seurasivat Wigwam Revisited -keikat ja tietenkin myös Jukan omat projektit. Uusi levyjäkin on ilmestynyt parin vuoden välein, viimeksi 2017 Saxman Syrjäsen kanssa tehty Mojomen, sitä ennen 2014 Hoedownin kanssa Mountain Information ja 2012 Organ Fusion Bandin kanssa Root & Stalk & Flower Music, jota Jukka itse pitää toistaiseksi parhaana taiteellisena saavutuksenaan. Prognosis-levyn lähtökohtana oli olla jatkoa tuolle seitsemän vuoden takaiselle proge-fuusio mestariteokselle. Prognosis-kokoonpanoon valikoitui kova ryhmä soittajia. Erityisesti Jukka halusi pääsolistiksi suosikkikitaristinsa Jari ”Heinä” Niemisen, jonka kanssa hän oli soittanut jo aiemmin muutamia hienoja keikkoja ja jota on kuultu mm. Pepe Willbergin taiteilija-juhlakonserteissa. Lähtölaukauksena toimi 2016 alussa Porvoossa pidetty progekonsertti, jossa bändi kantaesitti uudelle levylle päätyneen teoksen Ode To The Poor And The Unemployed. Jari Nieminen soitti kappaleessa Jukan mukaan käsittämättömän hienoja sooloja, joten hän halusi säveltää kokonaisen levyllisen progea, jossa Nieminen olisi kitaristina. Basisti Janne Rajalan kanssa Jukka on soittanut SF Bluesin vieraana ensimmäistä kertaa jo 12 vuotta sitten ja hän on mukana myös Jukan ja Saxman Syrjäsen Mojomenissa. Porvoolaisen rumpali Jukka Törnroosin kanssa Jukka on soittanut jo mm. British Standard Blues Bandissa ja Puppe Strandberg Street Levelissä.Prognosis on Gustavsonia aivan parhaimmillaan. Jukka laulaa upeasti ja Hammond A 100 soi svengaavasti. Sävellykset tuovat paikoitellen mieleen 70-luvun alun Wigwamin ja Fairyport-albumin. Progen henki on vahvasti läsnä, mutta kyse ei ole retroilusta, vaan musiikki kuulostaa erittäin tuoreelta.Kyllä, proge elää ja voi hyvin! (Lähde: 8raita.fi)

When gods descend / Gladenfold

(10.2019) Gladenfold soittaa eeppistä ja sinfonista power metalia kevyillä death metal -vaikutteilla. Kolmosbiisi ”Immortalis” kuulostaa aluksi erehdyttävästi Kamelotilta kunnes siirtyy saumattomasti ärinävokaaleihin. Bändin sekoitus toimii hyvin ja musiikki virtaa vapautuneesti hengittäen. Komeat kitarariffit sekä -soolot ja laulumelodiat seuraavat toisiaan. Kuulijana huomaa lyövänsä jalkaa lattiaan, ja tarttuvasta musiikista on helppoa nauttia. (Kuvalähde ja arvio: Kaaoszine.fi)

Choral works. 1, Christus am Ölberge, op. 85 ; Elegischer Gesang, op. 118 / Beethoven

(10.9.2019) Ludwig van Beethovenin ainut oratorio Turun filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Leif Segerstamin johtamana. Christus am Ölberge (Christ on the Mount of Olives) kuvaa Raamatun tapahtumia Getsemanessa, jonne Jeesus vetäytyi opetuslapsineen pääsiäisaterian jälkeen rukoilemaan ja jossa Jeesus pidätettiin.

Suomalainen elokuvamusiikki. Vol. 8, Harry Bergström SF-elokuvien säveltäjänä 1952-1959

(19.9.2019) Suomalainen elokuvamusiikki sai jatkoa. Lainaa ja kuuntele myös aiemmat volyymit. Tarkista saatavuus verkkokirjastosta.